Vuoden 2025 alussa Suomi astui uuteen vaiheeseen maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikassaan, kun voimaan tuli laaja uudistus, joka tunnetaan nimellä KOTO24. Tämä lakiuudistus ei syntynyt tyhjästä, vaan taustalla oli pitkään jatkuneita haasteita: työmarkkinoiden tarpeet, maahanmuuttajien hidas kielten oppiminen, naisten vähäinen osallistuminen työelämään sekä valtion kasvavat kustannukset. Uudella lailla halutaan tehdä kotoutumisesta aiempaa selkeämpää, yksilöllisempää ja nopeampaa, jotta maahanmuuttajat voisivat liittyä täysipainoisesti suomalaiseen yhteiskuntaan.

Ensimmäinen kotoutumislaki säädettiin vuonna 1999, ja sen tavoitteena oli tukea kuntien kautta maahanmuuttajien asettautumista Suomeen. Vuonna 2011 lakia uudistettiin, mutta käytännön ongelmat säilyivät: prosessit olivat hitaita, viranomaisten yhteistyö puutteellista ja maahanmuuttajien polut kohti työtä ja koulutusta epäselviä. Useat tutkimukset osoittivat, että liian moni jäi vuosiksi tukien varaan ilman todellista etenemistä. Erityisesti naisten ja nuorten asema nousi kriittiseksi kysymykseksi.

Näistä lähtökohdista syntyi KOTO24, jonka nimi tulee sanasta kotoutuminen ja joka viittaa uudistuksen voimaantulovuoteen. Uudistuksen keskeiset tavoitteet voidaan tiivistää kolmeen kohtaan: kielitaidon nopeampi kehittäminen, työelämään pääsyn helpottaminen ja yksilöllisten tarpeiden huomioiminen.

Yksi merkittävimmistä uudistuksista on yksilöllinen kotoutumissuunnitelma. Jokaiselle maahanmuuttajalle laaditaan heti alkuvaiheessa henkilökohtainen polku, joka voi sisältää suomen tai ruotsin opiskelua, ammatillista koulutusta, työharjoittelua tai muuta toimintaa, joka vie kohti itsenäisempää arkea. Tämä siirtymä yleisistä malleista yksilöllisiin suunnitelmiin merkitsee, että kotoutuminen ei ole enää massaratkaisu vaan räätälöity prosessi.

Toinen keskeinen muutos liittyy kielikoulutukseen. Aiemmin jotkut ohjelmat tarjosivat vain 40–60 tuntia opetusta alkuvaiheessa, mikä ei riittänyt antamaan perustaa vaikean kielen hallintaan. Nyt minimitasoksi on asetettu 70 tuntia, ja tuntimäärää voidaan kasvattaa yksilön tarpeen mukaan. Uudistus heijastaa ymmärrystä siitä, että kielitaito on avain kaikkeen muuhun – ilman kieltä ei ole pääsyä työhön, koulutukseen eikä yhteiskuntaan.

Uudessa laissa korostetaan myös joustavuutta työn ja opiskelun yhdistämisessä. Maahanmuuttajan ei enää tarvitse valita näiden välillä, vaan hän voi suorittaa kieliopintoja samalla kun työskentelee tai käy harjoittelussa. Tämä käytännönläheinen ratkaisu nopeuttaa integroitumista, koska kieltä opitaan luonnollisessa ympäristössä, ei vain luokkahuoneessa.

Erityistä huomiota kiinnitetään naisiin ja nuoriin. Moni maahanmuuttajanainen on aiemmin jäänyt kotiin vuosiksi ilman kontaktia työmarkkinoihin. KOTO24 tarjoaa joustavia malleja, kuten osa-aikaisia kursseja ja etäopiskelua, jotta myös perhevastuulliset voisivat osallistua. Nuorille alle 25-vuotiaille taas luodaan omia väyliä koulutukseen ja työhön, sillä heidän varhainen osallistumisensa on ratkaisevaa syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

Lain uudistus ei koske vain yksilöitä, vaan myös instituutioita. Kunnille annetaan aiempaa suurempi rooli kotoutumisen seurannassa ja tukemisessa paikallistasolla. Tämä muutos tuo palvelut lähemmäksi ihmisiä ja mahdollistaa paremman räätälöinnin alueiden tarpeisiin. Samalla se herättää kysymyksiä: riittävätkö kuntien resurssit, ja pystytäänkö kaikkialla tarjoamaan samaa laatua?

Kun vertaamme vanhaa ja uutta lakia, erot ovat selkeitä. Yleissuunnitelmista siirrytään yksilöllisiin polkuihin, kieliopetuksen määrä kasvaa ja työ–opiskelu-yhdistelmät tulevat mahdollisiksi. Naiset ja nuoret nostetaan selkeämmin keskiöön, ja kuntien vastuu kasvaa merkittävästi.

Hyötyjiä ovat monet ryhmät: turvapaikanhakijat, jotka saavat oleskeluluvan, työperäiset maahanmuuttajat erityisesti hoiva-alalla, kansainväliset opiskelijat, jotka haluavat jäädä Suomeen, sekä perheenyhdistämisen kautta muuttaneet. He kaikki saavat nyt selkeämmät ja jäsennellymmät polut.

Haasteita kuitenkin riittää. Kysymys kuuluu, löytyykö tarpeeksi opettajia ja resursseja toteuttaa näin laajoja suunnitelmia? Pienet kunnat voivat olla eriarvoisessa asemassa suurten kaupunkien rinnalla. Lisäksi on vaara, että vain koulutetummat hyötyvät, kun taas heikommin koulutetut jäävät edelleen syrjään.

Järjestöjen näkökulmasta laki on tervetullut, mutta huolia on. Esimerkiksi toimeentulotuen sitominen kotoutumissuunnitelman etenemiseen voi aiheuttaa ongelmia niille, joilla on terveydellisiä tai perheeseen liittyviä esteitä. Tutkijat puolestaan huomauttavat, että tuntimäärien kasvattaminen ei yksin riitä, vaan opetuksen laatu ja käytännön harjoittelumahdollisuudet ratkaisevat lopputuloksen.

Eurooppalaisessa vertailussa Suomi asettuu muiden pohjoismaiden rinnalle. Ruotsissa kielikoulutus kestää pidempään mutta on kallista. Tanskassa sosiaalituki sidotaan tiukasti kielen oppimiseen. Suomi etsii tasapainoa joustavuuden ja velvoitteiden välillä: tavoitteena on tarjota realistisia mahdollisuuksia mutta myös selkeä vastuu maahanmuuttajille.

KOTO24 edustaa yritystä määritellä uudelleen maahanmuuttajan ja valtion välinen suhde ensimmäisinä vuosina. Sen onnistuminen riippuu kahdesta tekijästä: viranomaisten kyvystä tarjota riittävät resurssit ja palvelut sekä maahanmuuttajien omasta motivaatiosta tarttua mahdollisuuksiin. Monille tämä laki voi merkitä uutta alkua maassa, joka tarvitsee heidän työpanostaan yhtä paljon kuin he tarvitsevat sen tarjoamia mahdollisuuksia.

Arabi.fi