Viime vuosina Suomessa on käyty vilkasta keskustelua maahanmuutosta ja oleskelun laillisesta asemasta, erityisesti maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden määrän kasvaessa. Yksi keskeisistä haasteista on ollut se, kuinka selkeästi lainsäädäntö määrittelee, kuka on maassa laillisesti ja milloin henkilön asema muuttuu laittomaksi. Tähän kysymykseen liittyvät epäselvyydet ovat aiheuttaneet ongelmia niin viranomaisten toiminnassa kuin maahanmuuttajien arjessa.

Toukokuun 6. päivänä 2025 tuli voimaan merkittäviä muutoksia ulkomaalaislakiin, joiden tavoitteena oli tarkentaa käsitteitä laillinen oleskelu ja laiton oleskelu. Muutokset eivät syntyneet tyhjästä, vaan taustalla oli pitkään jatkunut poliittinen ja yhteiskunnallinen keskustelu sekä Euroopan unionin paine yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden käytäntöjä.

Aiemmin ongelmana oli, että moni maahanmuuttaja ei tiennyt tarkasti, milloin hänen asemansa muuttui laillisesta laittomaksi. Esimerkiksi turvapaikkahakemuksen hylkäämisen tai oleskeluluvan umpeutumisen jälkeen saattoi olla epäselvää, milloin oikeus oleskella maassa päättyi. Tämä epävarmuus johti usein siihen, että ihmiset jäivät niin sanottuun harmaaseen tilaan, jossa heidän oikeutensa ja velvollisuutensa eivät olleet selvät.

Uudistuksen myötä määritelmä on aiempaa tiukempi ja selkeämpi. Oleskelu katsotaan lailliseksi vain, jos henkilöllä on voimassa oleva oleskelulupa tai muu viranomaisten tunnustama asema, kuten tilapäinen suojelu tai vireillä oleva hakemus. Jos lupa päättyy eikä uusia hakemuksia ole käsittelyssä, muuttuu henkilön asema välittömästi laittomaksi. Tämä muutos rajoittaa harmaita siirtymäaikoja ja tekee tilanteesta ennustettavamman viranomaisille ja yksilöille.

Lakiin lisättiin myös velvoite tiedottaa selkeästi henkilöille heidän asemansa muutoksista. Kun hakemus hylätään tai lupaa ei uusita, viranomaiset ilmoittavat kirjallisesti, että laillinen oleskelu on päättynyt. Tällöin henkilölle annetaan määräaika poistua maasta vapaaehtoisesti. Mikäli henkilö ei noudata määräaikaa, katsotaan hänen oleskelunsa laittomaksi ja palautusprosessi käynnistyy.

Samalla lakiin sisällytettiin poikkeuksia. Jos henkilöllä on erityisiä inhimillisiä syitä, vakava terveydellinen tila tai perhetilanne, joka edellyttää maassa pysymistä, voi hän hakea uuden luvan tai täytäntöönpanon keskeyttämistä. Näin pyritään tasapainottamaan lain tiukkuus ja ihmisoikeudet.

Muutokset ovat herättäneet runsaasti keskustelua Suomessa. Osa pitää tarkennuksia välttämättöminä maahanmuuton hallinnan ja oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi. Toiset taas pelkäävät, että tiukennukset lisäävät paperittomien määrää, mikä voi aiheuttaa sosiaalisia ja turvallisuushaasteita. Useat kansalaisjärjestöt ovat varoittaneet, että tiukka soveltaminen saattaa johtaa siihen, että ihmiset katoavat viranomaisten näkökentästä ja menettävät samalla pääsyn peruspalveluihin, kuten terveydenhuoltoon tai lasten koulutukseen.

Eurooppalaisessa kontekstissa Suomi ei ole yksin. Saksa, Alankomaat ja Tanska ovat viime vuosina tarkentaneet vastaavia määritelmiä ja pyrkineet selkeyttämään, milloin oleskelu on laillista ja milloin ei. Euroopan unionin uusi maahanmuutto- ja turvapaikkasopimus painottaa samansuuntaisia tavoitteita: yhtenäistää käytäntöjä, selkeyttää sääntöjä ja vahvistaa palautusprosesseja.

Käytännön tasolla muutoksilla on suuri vaikutus maahanmuuttajien elämään. Oikeusasema ratkaisee, voiko henkilö saada sosiaaliturvaa, terveydenhuoltoa, oikeuden työskennellä ja jopa asua virallisesti maassa. Jos laillinen asema menetetään, seuraukset voivat olla dramaattisia: toimeentulon menetys, epävarmuus tulevaisuudesta ja psykologinen paine. Tästä syystä lakiin sisällytettiin velvoite tarjota tietoa useilla kielillä ja mahdollisuus oikeudelliseen neuvontaan.

Kriittiset äänet kuitenkin muistuttavat, että lainsäädännön selkeyttäminen ei yksin riitä. Sen toimeenpano vaatii paljon resursseja poliisilta, Maahanmuuttovirastolta (Migri) ja kunnilta. Jos resursseja ei ole, voi laki jäädä paperille, eivätkä epäselvät tilanteet poistu. Samalla poliittinen ilmapiiri voi kiristyä, jos maahanmuuttoa koskevia lakeja pidetään liian tiukkoina suhteessa Suomen ihmisoikeusperinteeseen.

Arabitaustaisille maahanmuuttajille tietoisuus näistä muutoksista on erityisen tärkeää. Oleskeluluvan voimassaoloa kannattaa seurata tarkasti ja varmistaa uusiminen ajoissa. Jos hakemus on vireillä, asiakirjat tulee säilyttää ja esittää tarvittaessa. Jos päätös on kielteinen, on tärkeää tietää määräaika maasta poistumiseen tai muutoksenhakuun. Näiden asioiden huomiotta jättäminen voi nopeasti johtaa tilanteeseen, jossa oleskelu muuttuu laittomaksi.

Yhteisöt ja järjestöt, kuten Arabien Infopankki ry, voivat tukea maahanmuuttajia levittämällä tietoa, järjestämällä tietoiskuja ja tarjoamalla oikeudellista neuvontaa. Tieto ei ole tässä yhteydessä vain hyödyllistä, vaan välttämätöntä oikeuksien turvaamiseksi ja ongelmien välttämiseksi.

Kaiken kaikkiaan toukokuussa 2025 voimaan tulleet ulkomaalaislain muutokset pyrkivät tekemään laillisen ja laittoman oleskelun määritelmistä yksiselitteisiä. Ne lisäävät läpinäkyvyyttä ja yksinkertaistavat viranomaisten työtä, mutta samalla ne asettavat suuremman vastuun maahanmuuttajille seurata omaa oikeudellista asemaansa. Se, onnistuuko Suomi tasapainottamaan lain tiukkuuden ja inhimilliset näkökohdat, ratkaisee sen, kuinka toimivaksi ja kestävaksi tämä uudistus osoittautuu tulevaisuudessa.

Arabi.fi