Suomi astui syyskuun alussa 2025 uuteen vaiheeseen terveydenhuoltojärjestelmässään, kun Kansaneläkelaitos Kela käynnisti laajan kokeilun, joka koskee yli 65-vuotiaita kansalaisia. Ajatus on yksinkertainen mutta seurauksiltaan laaja: ikäihmiset voivat nyt käydä yksityisellä yleislääkärillä ja maksaa samat asiakasmaksut kuin terveyskeskuksessa, ja Kela maksaa loppuosuuden suoraan palveluntarjoajalle. Tämä kokeilu, joka jatkuu vuoden 2027 loppuun asti, on vastaus pitkiin hoitojonoihin ja väestön nopeaan ikääntymiseen, jotka ovat viime vuosina haastaneet suomalaisen hyvinvointivaltion perustuksia.

Suomen terveydenhuoltojärjestelmä on pitkään ollut ylpeyden aihe. Se perustuu tasa-arvoon ja universaaliin saatavuuteen: jokaisella kansalaisella on oikeus hoitoon riippumatta varallisuudesta. Viime vuosina tämä malli on kuitenkin joutunut kovalle koetukselle. Väestörakenteen muutos merkitsee sitä, että yli 65-vuotiaiden määrä kaksinkertaistuu seuraavan vuosikymmenen aikana, mikä kasvattaa hoidon tarvetta merkittävästi. Sosiaali- ja terveysministeriön raporttien mukaan erityisesti ikäihmiset kärsivät pitkistä odotusajoista terveyskeskuksissa, ja monilla alueilla lääkäriaikaa joutuu odottamaan viikkoja. Tämä ei ole pelkästään hoidon laadullinen kysymys, vaan myös inhimillinen: viivästynyt hoito voi pahentaa sairauksia ja heikentää merkittävästi elämänlaatua.

Kelan kokeilussa pyritään tarjoamaan ratkaisu tähän ongelmaan lisäämällä joustavuutta. Vuonna 2025 jokaisella yli 65-vuotiaalla on oikeus kahteen yksityislääkärikäyntiin vuodessa, ja vuosina 2026 ja 2027 määrää kasvatetaan kolmeen. Potilas maksaa vain 28,20 euroa käynnistä – saman verran kuin terveyskeskuksessa – ja loput maksaa Kela suoraan lääkärille. Lisäksi Kela korvaa osittain myös tutkimuksia, kuten laboratoriokokeita ja kuvantamista, jolloin asiakkaan maksuosuus jää puoleen ennalta määritellystä katosta. Malli tarjoaa konkreettista helpotusta: nopeampi pääsy lääkärille ilman kohtuuttomia kustannuksia.

Kyse ei kuitenkaan ole vain hallinnollisesta järjestelystä, vaan koko terveydenhuollon kestävyyden testistä. Valtion talousarviossa varattiin kokeiluun vuonna 2025 noin 28,8 miljoonaa euroa, joista 14,8 miljoonaa tuli suoraan valtiolta. Vuosina 2026–2027 kustannusten arvioidaan nousevan yli 86 miljoonaan euroon vuosittain, ja valtion osuus olisi tällöin noin 44,5 miljoonaa. Kyseessä on siis merkittävä panostus, mutta hallitus perustelee sitä sillä, että ennaltaehkäisevä panostus pienentää myöhempiä kuluja: jos potilas saa hoitoa ajoissa, vältetään kalliimpia erikoissairaanhoidon toimenpiteitä myöhemmin.

Kokeilu on herättänyt paljon keskustelua. Monille ikäihmisille se on tervetullut uudistus, joka tarjoaa helpotusta arkeen. Eräs 72-vuotias nainen kertoi Ylen haastattelussa, että hän joutui ennen odottamaan yli kuukauden lääkäriaikaa, mutta nyt voi saada ajan yksityiseltä muutamassa päivässä. Tämä antaa konkreettisen kuvan siitä, kuinka paljon pieneltä tuntuva uudistus voi vaikuttaa ihmisten jokapäiväiseen elämään. Toisaalta osa asiantuntijoista varoittaa, että kokeilu saattaa avata oven terveydenhuollon osittaiseen yksityistämiseen ja synnyttää eriarvoisuutta alueiden välillä.

Yksi suurimmista ongelmista on jo ilmennyt: palvelujen saatavuus ei ole tasainen. Kotkassa on hyvin vapaita aikoja, kun taas Kouvolassa niitä on vaikea saada. Tämä heijastaa perinteistä kuilua kaupunkien ja maaseudun välillä. Vaikka noin 400 yksityistä palveluntarjoajaa on liittynyt kokeiluun, alueelliset erot voivat muodostua suureksi esteeksi kokeilun onnistumiselle.

Poliittisella kentällä reaktiot ovat olleet kaksijakoisia. Perussuomalaiset ovat kiittäneet uudistusta inhimillisenä eleenä, joka helpottaa ikäihmisten elämää ja vähentää jonoja. Toiset poliitikot taas ovat huolissaan, että varojen ohjaaminen yksityiselle sektorille vie huomiota pois julkisen terveydenhuollon rakenteellisista ongelmista. Sosiaali- ja terveysministeriö kuitenkin painottaa, että kyse ei ole julkisen järjestelmän korvaamisesta, vaan sen täydentämisestä: kun osa potilaista ohjautuu yksityiselle, terveyskeskuksissa on enemmän resursseja niille, jotka edelleen käyttävät julkisia palveluja.

Kokeilun sosiaalinen ulottuvuus on myös tärkeä. Mahdollisuus valita ja päästä nopeammin hoitoon antaa ikäihmisille tunnetta hallinnasta ja arvostuksesta. Useat tutkimukset osoittavat, että kun potilaalla on mahdollisuus vaikuttaa hoitoonsa, hänen sitoutumisensa kasvaa ja myös tyytyväisyys palveluun paranee. Tämä psykologinen vaikutus on olennainen osa terveyden ja hyvinvoinnin kokonaisuutta.

Haasteita riittää kuitenkin yhä. Kielikysymys on niistä yksi: kaikki ikäihmiset eivät hallitse suomea tai ruotsia riittävän hyvin, mikä voi vaikeuttaa asiointia yksityisellä sektorilla, jos tukipalveluja ei ole tarjolla. Toinen huolenaihe on rahoituksen kestävyys. Voiko valtio jatkaa näin suurta panostusta, jos kokeilua päätetään laajentaa muihin ryhmiin, kuten pitkäaikaissairaisiin tai harvaan asutuilla alueilla asuviin?

Osa asiantuntijoista on jo ehdottanut kokeilun laajentamista esimerkiksi suun terveydenhuoltoon tai kotihoitoon. Se voisi lisätä joustavuutta, mutta samalla se nostaisi esiin kysymyksiä siitä, missä kulkee julkisen ja yksityisen sektorin välinen raja. Jos valinnanvapaus kasvaa liian nopeasti ilman tarkkoja sääntöjä, vaarana on järjestelmän sirpaloituminen.

Kolmen vuoden koejakso on ratkaiseva. Jos kokeilu onnistuu vähentämään jonoja ja parantamaan potilaiden kokemusta ilman kohtuuttomia kustannuksia, se voi jäädä pysyväksi osaksi järjestelmää. Jos taas ongelmat, kuten alueelliset erot ja rahoituksen kestävyys, korostuvat liikaa, kokeilu voi jäädä lyhytaikaiseksi ja pakottaa etsimään toisenlaisia ratkaisuja. Joka tapauksessa kokeilu kertoo siitä, että Suomi ei halua jäädä passiiviseksi vaan etsii aktiivisesti keinoja vastata väestön ikääntymisen haasteisiin.

onnistuuko Suomi löytämään tasapainon kansalaisten oikeuden tasapuoliseen hoitoon ja tarpeen joustavuuteen, jota väestörakenne ja taloudellinen todellisuus edellyttävät? Onko kyseessä vain väliaikainen ratkaisu vai alku suuremmalle muutokselle, jossa yksityinen ja julkinen terveydenhuolto toimivat aiempaa tiiviimmässä yhteistyössä? Vastauksia ei saada heti, vaan ne rakentuvat vähitellen kokeilun edetessä ja tulosten selkiytyessä. Varmaa on kuitenkin se, että Kela65-kokeilu on osa laajempaa tarinaa siitä, kuinka Suomi pyrkii säilyttämään hyvinvointivaltion lupauksen myös muuttuvassa maailmassa.

📌 Lähteet: Kela.fi – Yle.fi – Hyvinvointiala.fi – Suomenmaa.fi – Suomenuutiset.fi.

Arabi.fi