Suomen työttömyysturvajärjestelmä, niin Kelan maksama peruspäiväraha kuin työttömyyskassojen maksama ansiopäiväraha, on perinteisesti tarjonnut suhteellisen vankan turvaverkon, joka on ollut sopusoinnussa Pohjoismaisen hyvinvointimallin kanssa, yhdistäen sosiaalisen tuen ja työhönpaluun edistämisen. Vuodesta 2024 lähtien Suomi on kuitenkin siirtynyt uuteen lainsäädäntöuudistusten vaiheeseen, joka kohdistuu suoraan työttömyysetuuksien ehtoihin. Tätä on ajanut poliittinen tarve parantaa työnteon kannustimia ja hillitä julkisia menoja. Nämä Eduskunnan läpi viemät muutokset muistuttavat luonteeltaan historiallista Aktiivimallia, joka lakkautettiin vuonna 2024, mutta ne ovat tällä kertaa ilmenneet laajemman kokonaisuutena, jolla on suoria vaikutuksia työttömien käytettävissä oleviin tuloihin. Tämä on johtanut lisääntyneeseen jännitteeseen hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen välillä. Keskustelun ydin ei enää pyöri "aktiivisuuden palkitsemisen" ympärillä, vaan "passiivisuuden rankaisemisen" tai parhaimmillaan "aktiivisuuden pakollisuuden" ympärillä tuen jatkuvuuden varmistamiseksi. Tämä uhkaa heikentää työntekijöiden ja ammattiliittojen luottamusta sosiaalijärjestelmän puolueettomuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Nämä muutokset, jotka koskettavat suojattua tuloa, karenssiaikaa ja lapsikorotuksia, eivät ole vain teknisiä säätöjä, vaan ne määrittelevät uudelleen oikeuksia ja velvollisuuksia nykypäivän Suomen työmarkkinoilla, asettaen tuhannet perheet uusien monimutkaisten taloudellisten haasteiden eteen.

Osittaisten Turvaverkkojen Poistaminen Suojaosan Lakkauttaminen, Ehtojen Pidentäminen ja Vaikutus Osa-aikatyöhön

Hallituksen äskettäiset lainsäädäntöuudistukset keskittyvät poistamaan mekanismeja, jotka sallivat työttömien ansaita lisätuloja menettämättä välittömästi merkittävää osaa työttömyysetuudestaan, samalla kun kiristetään tuen saamisen aikarajoja. Nämä toimenpiteet edustavat perusteellista muutosta siinä, miten järjestelmä kohtelee osa-aikatyötä tekeviä tai lyhytaikaisissa töissä olevia työttömiä.

Ensimmäinen ja merkittävin näistä muutoksista, joka astui voimaan vuoden 2024 alussa, on työttömyysetuuden suojaosan (Suojaosa) poisto. Tämä suojattu osuus salli työttömän ansaita noin 300 euroa kuukaudessa ilman, että se vaikutti työttömyysetuuden määrään. Tämän toimenpiteen tarkoituksena oli kannustaa työttömiä hyväksymään osa-aikaista tai lyhytaikaista työtä, riippumatta sen kestosta, kokemuksen kartuttamiseksi ja yhteyden säilyttämiseksi työelämään. SAK:n mukaan tämän suojan poistaminen tarkoittaa, että kaikki osa-aikatyöstä ansaitut tulot vähennetään lähes välittömästi työttömyysetuudesta, mikä vähentää merkittävästi taloudellista kannustinta tällaiseen työhön. Työmarkkinajärjestöt pitävät tätä poistoa "aktiivisuuden rankaisemisena", koska se ajaa pienituloiset työntekijät niin sanottuun "köyhyysloukkuun" (Köyhyysloukku), jossa osa-aikatyöstä tulee taloudellisesti kannattamatonta verrattuna pelkkään tuen varassa olemiseen. Tämä narratiivi on suoraan ristiriidassa hallituksen ilmoittaman tavoitteen "parantaa työnteon kannustimia" kanssa, sillä se tosiasiassa heikentää haavoittuvimman työvoiman nettotuloja.

Toiseksi, ansiopäivärahan (Ansiopäiväraha) saamisen ehtoja (Työssäoloehto) on kiristetty, joka on työttömyyskassojen maksama tuki. Vaadittua työssäoloehtoa pidennettiin kuudesta kuukaudesta kahteentoista kuukauteen tietyn etuusjakson aikana. Tämä pidentäminen, joka alkoi soveltua vuonna 2024, viivästyttää merkittävästi uusien tai pitkän tauon jälkeen työelämään palaavien työntekijöiden pääsyä korkeamman tuen piiriin. Ammattiliittoon kuulumattomille työntekijöille sovelletaan vastaavaa kiristystä Kelan tukiin. Tämä toimenpide lisää taloudellista painetta määräaikaisessa työssä oleville tai lyhytaikaisiin sopimuksiin perustuvilla aloilla työskenteleville, sillä heidän on nyt todistettava kokonainen vuosi työtä kuuden kuukauden sijaan paremman tuen saamiseksi. Kolmanneksi, muutokset sisältävät lapsikorotusten (Lapsikorotukset) poistamisen työttömyysetuudesta sekä laajan indeksi-jäädytyksen (Indeksi-jäädytys) useille perusetuuksille. Lapsikorotusten poistaminen vaikuttaa suoraan työttömyysetuudesta riippuvaisiin perheisiin, lisäten lapsiköyhyyttä, kun taas indeksin jäädyttäminen merkitsee tuen ostovoiman todellista heikkenemistä inflaation ja kohonneiden elinkustannusten edessä. Nämä toimenpiteet yhdessä heikentävät merkittävästi sosiaaliturvaverkkoa, siirtäen painopisteen tulotuesta yksilöiden pakottamiseen työnhakuun riippumatta työn laadusta tai kestävyydestä.

Aktiivisuuden Pakollisuus ja Ammattiyhdistysluottamuksen Heikkeneminen Vertailu Vanhan Mallin ja Uusien Muutosten Välillä

Vaikka Suomen hallitus ei nimellisesti herättänytkään Aktiivimallia henkiin sen lakkauttamisen jälkeen vuonna 2024, uudet lainsäädännöt heijastavat samaa perusfilosofiaa: taloudellisen tuen sitominen työttömän dokumentoituun ja pakolliseen aktiivisuuteen sekä välittömien rangaistusten soveltaminen noudattamatta jättämisestä. Vanha Aktiivimalli edellytti työttömyysetuuden saajalta aktiivisuuden todistamista 18 viikon ajan (kuten osa-aikatyö tai osallistuminen työllistymispalveluihin) jokaisen 65 päivän etuusjakson aikana, tai muuten etuus leikattiin 4,65 %. Tämä malli oli kiistanalainen, koska se pakotti aktiivisuuteen, vaikka TE-palvelut eivät tarjonneet sopivia mahdollisuuksia, mikä johti laajaan suuttumukseen ja lopulta mallin lakkauttamiseen.

Nykyään uudet TE-palveluiden toimenpiteet toteutetaan Työnhakijan suunnitelman puitteissa. Uuden lainsäädännön mukaan työttömän on pakollista laatia henkilökohtainen työnhakusuunnitelma ja noudattaa sitä tarkasti yhteistyössä TE-palveluiden kanssa. Tärkeintä on, että pakollisten tapaamisten tiheyttä ja yhteydenpitoa työntekijän ja palveluiden välillä on lisätty merkittävästi, mikä lisää valvontaa aktiivisuuden suhteen. Jos työnhakija ei pysty osoittamaan sitoutumistaan suunnitelmaan tai kieltäytyy sopivasta työtarjouksesta tai koulutuksesta, häntä uhkaavat ankarammat rangaistukset, jotka voivat johtaa tuen menettämiseen määräajaksi (Karenssi), mikä on nyt määritelty tarkemmin uudessa laissa.

Tämä pakollisuuden ja valvonnan lisääntyminen yhdistettynä suoriin taloudellisiin leikkauksiin (suojaosan poisto) on johtanut SAK:n (Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö) kaltaisten suurten ammattijärjestöjen luottamuksen vakavaan heikkenemiseen. Ammattiliitot katsovat, että nämä toimenpiteet eivät käsittele työttömyyden perimmäistä syytä – tiettyjen alueiden työpaikkojen puutetta tai sopivan koulutuksen puutetta – vaan ainoastaan "pelottelevat" työttömiä ja kiristävät heidän taloudellista tilannettaan. Ammattiliittojen puheissa korostetaan, että taloudelliset leikkaukset vaikuttavat kohtuuttomasti pienipalkkaisiin ja osa-aikatyötä tekeviin työntekijöihin, mikä lisää sosiaalista eriarvoisuutta sen sijaan, että se ratkaisisi työmarkkinoiden rakenteellisia ongelmia. Suomen työmarkkinoiden uusi narratiivi, jota tämä kiristys ruokkii, on siirtymässä uhraamaan heikoimmassa asemassa olevien elämänlaadun ja taloudellisen turvan hallituksen budjettitavoitteiden saavuttamiseksi ja työnhaun pakkokannustimien luomiseksi. YLE:n uutisanalyysit ovat varoittaneet, että tämä poliittinen ja sosiaalinen jännite voi johtaa lisättyihin lakkoihin tai työmarkkinahäiriöihin, sillä työmarkkinajärjestöt näkevät hallituksen hyökkäävän Suomen mallin perusperiaatteita vastaan, jotka liittyvät "kattavaan suojeluun" ja hallituksen, ammattiliittojen ja työnantajien väliseen "kolmikantaneuvotteluun". Tämä johtaa siihen johtopäätökseen, että talousuudistukset, vaikka jotkin niistä ovat välttämättömiä budjetin tasapainottamiseksi, saattavat johtaa pitkällä aikavälillä päinvastaisiin tuloksiin heikentämällä työntekijöiden luottamusta koko järjestelmään ja vähentämällä heidän halukkuuttaan ottaa vastaan epävakaata osa-aikatyötä.

Arabi.fi