Suomen hallitus on aloittanut vuoden 2026 budjettineuvottelut tilanteessa, jota useat taloustieteilijät kuvaavat poikkeuksellisen haastavaksi. Valtiovarainministeriön uusimman arvion mukaan valtion on löydettävä vähintään miljardi euroa säästöjä tulevassa budjetissa, jotta julkinen talous pysyy hallittavissa. Tämä tilanne ei kosketa ainoastaan valtionhallintoa, vaan sen vaikutukset ulottuvat laajasti myös arkeen – erityisesti niihin, jotka elävät sopeutumisen ja kotoutumisen vaiheessa. Suomessa asuvat arabiaa puhuvat ihmiset seuraavat nyt tarkasti, miten säästötoimet heijastuvat sosiaalipalveluihin, koulutukseen ja työllistämisohjelmiin, joilla on ollut keskeinen rooli heidän integroitumisessaan yhteiskuntaan. Vuoden 2026 budjettikeskustelujen taustalla on useiden tekijöiden yhteisvaikutus: väestön ikääntyminen, heikentynyt työllisyysaste ja nousevat julkisen sektorin kustannukset. Lisäksi Ukrainan sodan ja Euroopan turvallisuustilanteen aiheuttamat menot ovat lisänneet painetta puolustusmenoihin. Samalla hallitus etsii tapoja turvata koulutuksen ja sosiaalipalvelujen rahoitus ilman, että veroja nostetaan liikaa. Julkisen keskustelun keskiössä ovat olleet erityisesti kysymykset työvoiman saatavuudesta ja maahanmuuttopolitiikan roolista Suomen tulevaisuuden taloudessa. Useat asiantuntijat, kuten Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT), ovat korostaneet, että ilman aktiivista maahanmuuttoa Suomi ei kykene ylläpitämään nykyistä hyvinvointijärjestelmäänsä pitkällä aikavälillä.

Tämä näkökulma on erityisen merkityksellinen arabiaa puhuvalle väestölle, jonka osuus työikäisestä maahanmuuttajaväestöstä on kasvanut tasaisesti viime vuosina. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2025 Suomessa asui noin 50 000 arabiaa puhuvaa henkilöä, joista suurin osa asettui pääkaupunkiseudulle, Turkuun ja Tampereelle. Monet heistä työskentelevät sosiaali- ja terveysalalla, kuljetuksessa, palvelusektorilla tai koulutuksessa – aloilla, jotka ovat suoraan riippuvaisia julkisen rahoituksen vakaudesta. Siksi valtion säästöohjelmien mahdolliset leikkaukset koulutus-, työllisyys- tai kielikoulutusohjelmissa voivat vaikuttaa heidän asemaansa enemmän kuin muihin ryhmiin.

Yksi hallituksen esillä pitämistä teemoista on ollut työperäisen maahanmuuton edistäminen ja työllisyysasteen nostaminen 78 prosenttiin. Tämä tarkoittaa, että myös kotoutumis- ja kielikoulutusten on tuotettava konkreettisia tuloksia nopeammin. Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) on jo aiemmin varoittanut, että jos rahoitusta näihin ohjelmiin leikataan, osa maahanmuuttajista saattaa jäädä pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolelle. Arabialaistaustaisille työnhakijoille tämä voisi tarkoittaa pidempiä työttömyysjaksoja ja vaikeuksia päästä ammatillisen koulutuksen tai harjoittelun piiriin. Koulutuksen näkökulmasta valtiovarainministeriön säästösuunnitelma herättää huolta myös perheissä, joissa lapset opiskelevat peruskoulussa tai lukiossa. Viime vuosien aikana monissa kunnissa on panostettu monikieliseen opetukseen ja lisäresursseihin, jotta eri kielitaustaiset lapset voivat saavuttaa samat oppimistulokset kuin suomea äidinkielenään puhuvat. Mikäli valtionosuusjärjestelmää supistetaan, vaarana on, että nämä tuetut ohjelmat jäävät kuntien omien varojen varaan. Tämä voisi lisätä alueellista eriarvoisuutta, erityisesti pienemmissä kunnissa, joissa resurssit ovat rajalliset.

Sosiaali- ja terveyssektorilla hallitus on ilmoittanut tavoitteekseen tehostaa hyvinvointialueiden toimintaa ja vähentää hallinnollisia kustannuksia. Käytännössä tämä voi tarkoittaa henkilöstövähennyksiä tai palveluverkoston supistamista. Arabiaa puhuville perheille, jotka ovat riippuvaisia tulkkipalveluista, terveysneuvonnasta tai sosiaalipalvelujen ohjauksesta, tämä kehitys voi vaikeuttaa tiedonsaantia ja palvelujen saavutettavuutta. Kotoutumisen näkökulmasta riskinä on, että säästöt kohdistuvat juuri niihin palveluihin, jotka tukevat yhteiskuntaan osallistumista ja kielen oppimista.

Toisaalta hallitus on painottanut myös digitalisaation hyödyntämistä säästöjen saavuttamiseksi. Tämä linjaus voi tarjota mahdollisuuksia myös kielivähemmistöille, mikäli palvelut toteutetaan monikielisesti. Esimerkiksi sähköiset opastuspalvelut, kuten Kela ja Digi- ja väestötietoviraston verkkoasiointi, ovat jo lisänneet kielivalikoimaansa. Jos kehitystä jatketaan johdonmukaisesti, digitaalinen saavutettavuus voisi korvata osittain fyysisten palvelupisteiden vähentymistä. Tässä yhteydessä sivustot kuten Arabi.fi, jotka välittävät tietoa arabiaksi suomalaisista palveluista ja lainsäädännöstä, voivat saada entistä suuremman merkityksen sillanrakentajina yhteiskunnan ja arabiaa puhuvien yhteisöjen välillä. Poliittisesti budjettineuvottelut jakavat hallitusta ja oppositiota. Oikeistopuolueet painottavat vastuullista talouskuria ja velkaantumisen pysäyttämistä, kun taas vihreät ja vasemmistoliitto korostavat investointeja koulutukseen ja sosiaalipalveluihin. Keskustelu ei siis ole vain taloudellinen, vaan myös arvopohjainen: minkälaista yhteiskuntaa Suomi haluaa olla tulevaisuudessa – säästöihin nojaava vai investointeihin uskova? Tämä kysymys koskee myös arabiaa puhuvia asukkaita, jotka ovat osa suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuutta. vuoden 2026 budjettikeskustelut toimivat mittarina siitä, kuinka hyvin Suomi pystyy yhdistämään taloudellisen vastuun ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden. Arabiaa puhuvien asukkaiden näkökulmasta kysymys ei ole vain numeroista tai säästöistä, vaan mahdollisuudesta rakentaa pysyvä paikka suomalaisessa yhteiskunnassa – paikka, jossa kieli ei ole este vaan osa yhteistä tulevaisuutta.

Lähteet:
Valtiovarainministeriö – Budjettineuvottelujen tiedote 2025.
Työ- ja elinkeinoministeriö – Kotouttamis- ja työllisyysraportti 2024.
Tilastokeskus – Väestö ja maahanmuutto 2025.
Yle Uutiset – Talous ja julkinen sektori, katsottu 5. marraskuuta 2025.