Viime vuosina Suomi on noussut Euroopan kartalle houkuttelevana kohteena ulkomaisille asiantuntijoille, erityisesti teknologia- ja tutkimusaloilla, joissa maan maine vakaudesta, laadukkaasta koulutuksesta ja tasapainoisesta elämäntavasta on toiminut merkittävänä vetovoimatekijänä. Nyt kuitenkin kuva Suomesta pysyvänä kotina näille osaajille on alkanut rakoilla. Ylen julkaisema tuore kysely osoittaa, että korkeasti koulutettujen ulkomaalaisten osuus, jotka suunnittelevat jäävänsä pysyvästi Suomeen, on laskenut vuoden aikana 54 prosentista 47 prosenttiin. Tämä lasku voi ensi silmäyksellä näyttää pieneltä, mutta todellisuudessa sillä on syvällisiä seurauksia Suomen taloudelle ja sen kilpailukyvylle maailmassa, jossa aivojen ja osaamisen houkutteleminen ratkaisee yhä enemmän tulevaisuuden.

Tarina alkaa siitä tosiasiasta, että Suomi, kuten muutkin Pohjoismaat, kärsii väestön nopeasta ikääntymisestä ja selvästä työvoimapulasta monilla sektoreilla. Tämän vuoksi Suomen hallitus on viimeisen kahden vuosikymmenen aikana ollut entistä avoimempi houkuttelemaan ulkomaalaisia niin EU:n sisältä kuin sen ulkopuoleltakin. Monet teknologia-alan yritykset ovatkin onnistuneet rekrytoimaan osaajia Intiasta, Venäjältä, arabimaista ja Afrikasta hyödyntäen Suomen mainetta turvallisena ja korkeatasoisena elinympäristönä sekä vahvaa koulutusjärjestelmää, joka houkuttelee myös perheitä. Mutta tämä onnistuminen rekrytoinnissa ei riitä, jos ei löydy vastausta keskeiseen kysymykseen: miten saada nämä asiantuntijat jäämään ja rakentamaan tulevaisuutta täällä sen sijaan, että he näkisivät Suomen vain välivaiheena urallaan?

Kysely tuo esiin, että syyt, jotka ajavat näitä asiantuntijoita pohtimaan lähtöä, eivät liity jokapäiväiseen elämänlaatuun, vaan monimutkaisempiin tekijöihin, kuten lakeihin, hallintorakenteisiin ja itse työmarkkinoihin. Monet vastaajista totesivat, että vaikka työympäristö Suomessa on rauhallinen, se ei aina tarjoa heille samoja etenemismahdollisuuksia kuin dynaamisemmilla markkinoilla, kuten Saksassa, Alankomaissa tai jopa naapurimaa Ruotsissa. Lisäksi viime vuosien tiukennukset oleskelu- ja työlupakäytännöissä ovat luoneet uudenlaista epävarmuutta. Pysyvän oleskeluluvan tai työluvan uusiminen on vaikeampaa kuin ennen, ja yhteiskunnassa, joka rakentuu luottamukselle ja vakaudelle, pienikin epäselvyys tällä alueella voi olla voimakas syy etsiä vaihtoehtoja muualta.

Toinen keskeinen haaste liittyy sosiaaliseen elämään ja kulttuuriseen integroitumiseen. Vaikka Suomea pidetään avoimena ja turvallisena maana, monet ulkomaalaiset kuvaavat integroitumisprosessia hitaaksi ja vaikeaksi. Suomen kieli, jota pidetään yhtenä Euroopan haastavimmista, muodostaa merkittävän esteen sekä työelämässä että sosiaalisissa suhteissa. Vaikka valtiolla on tarjolla kielikursseja, monet asiantuntijat kokevat niiden olevan riittämättömiä saavuttamaan sellaisen kielitaidon, jolla voisi kilpailla tasavertaisesti paikallisten kanssa työmarkkinoilla tai rakentaa laajempia sosiaalisia verkostoja. Tämä kielimuuri näkyy paitsi työpaikoilla myös kouluissa, arjen asioinnissa ja vapaa-ajalla.

Lisäksi osa ulkomaalaisista asiantuntijoista kokee, että lait ja yleiset politiikat kohtelevat heitä yhä enemmän "väliaikaisina" tai "täydennysvoimana" eivätkä osana kansallista kudosta. Esimerkiksi viimeaikaiset poliittiset keskustelut, joissa on ehdotettu oleskeluluvan peruuttamista, jos työntekijä ei löydä työtä määräajassa, ovat herättäneet suurta huolta ulkomaalaisten parissa. Vaikka näiden ehdotusten virallinen tarkoitus on säännellä työmarkkinoita ja varmistaa taloudellinen vakaus, ulkomaalaiset asiantuntijat kokevat viestin toisin: heidän asemansa Suomessa on hauras ja riippuvainen poliittisista tai taloudellisista mielialoista.

Myös elinkustannusten nousu suurissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, Espoossa ja Tampereella, on viime vuosina muuttunut vakavaksi huolenaiheeksi. Vuokrat ovat nousseet jyrkästi, ja peruspalvelut maksavat enemmän kuin aiemmin. Maahanmuuttajaperheelle tämä on lisärasite, joka tekee pitkäaikaisesta päätöksestä jäädä entistä vaikeamman. Yksin asuvalle nuorelle asiantuntijalle kustannukset voivat olla vielä siedettäviä, mutta perheille, jotka tarvitsevat laadukkaita kouluja, terveydenhuoltoa ja kohtuuhintaista asuntoa, tilanne on monimutkaisempi.

Näistä haasteista huolimatta monet ulkomaalaiset asiantuntijat kiittävät Suomea turvallisuudesta, koulutusjärjestelmästä ja tasapainoisesta elämäntyylistä. Alhainen rikollisuus, puhdas ympäristö ja hyvät julkiset palvelut tekevät Suomesta houkuttelevan monille. Mutta kuten kysely osoittaa, pelkät positiiviset puolet eivät riitä, jos ne eivät yhdisty pitkäjänteisiin politiikkoihin, jotka antavat ulkomaalaisille todellisen tunteen vakaudesta ja kuulumisesta.

Hallitus onkin tietoinen tilanteen vakavuudesta. Työ- ja elinkeinoministeriö on viimeisimmissä raporteissaan todennut, että ulkomaalaisten osaajien pitäminen Suomessa on yhtä tärkeää kuin heidän houkuttelemisensa. Keskusteluissa on ollut uusia aloitteita, joiden tavoitteena on helpottaa pysyvän oleskeluluvan saamista, nopeuttaa ulkomaisten tutkintojen tunnustamista ja parantaa kielikoulutusta. Nämä toimenpiteet, vaikka tärkeitä, vaativat aikaa, poliittista tahtoa ja myös laajempaa yhteiskunnallista ymmärrystä siitä, että ulkomaiset asiantuntijat eivät ole taakka vaan sijoitus maan tulevaisuuteen.

Keskustelu nostaa esiin myös kysymyksen Suomen kansainvälisestä imagosta. Jos Suomi haluaa pysyä merkittävänä toimijana globaalissa tietotaloudessa, ei riitä, että sillä on vahvat yliopistot ja investointeja tutkimukseen ja innovaatioihin. Sen on myös luotava inhimillinen ympäristö, joka toivottaa osaajat tervetulleiksi ja antaa heille vakuuttavia syitä jäädä. Tämä ympäristö täytyy rakentaa oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon varaan, ei sen ajatuksen, että ulkomaalainen on vain väliaikainen lisä.

Monet asiantuntijat, jotka ovat jo lähteneet Suomesta tai harkitsevat lähtöä, antavat selkeitä signaaleja: henkinen arvostus on yhtä tärkeää kuin aineelliset kannustimet. Useat ovat kertoneet tuntevansa, ettei heidän panostaan arvosteta tarpeeksi tai että urakehitys viivästyy, koska heihin ei luoteta samalla tavalla kuin suomalaisiin kollegoihin. Nämä pieniltä näyttävät yksityiskohdat voivat ajan mittaan muodostua ratkaiseviksi tekijöiksi päätöksessä jäädä tai lähteä.

Lopulta Suomi on kaksinkertaisen kilpailun edessä: sen täytyy sisäisesti vakuuttaa kansalaisensa maahanmuuton merkityksestä ja ulkoisesti vakuuttaa maahanmuuttajat siitä, että Suomi on pysyvä koti eikä vain väliaikainen pysäkki. Jos tämä yhtälöä ei ratkaista nopeasti, maa voi tulevaisuudessa kohdata vaikeasti täytettävän aukon, ei vain teknologia-alalla vaan kaikilla sektoreilla, jotka nojaavat osaaviin ihmisiin.

Lähde: Yle.fi

Arabi.fi