Vuoden 2025 alussa voimaan tullut uusi kotoutumislaki (Kotoutumislaki 2025) muutti merkittävästi kotouttamisen toteutusta Suomessa. Nyt kunnilla on päävastuu kotouttamisohjelmien suunnittelusta ja toteutuksesta – tehtävä, joka aiemmin kuului suurelta osin TE-toimistoille. Uuden lain myötä vastuu ulottuu laajasti eri kunnallisiin toimialoihin: koulutukseen, terveydenhuoltoon, sosiaalipalveluihin ja kulttuuritoimintaan. (kotoutuminen.fi, yle.fi)

Ajatuksena on, että kotoutuminen ei tapahdu hallinnollisessa tyhjiössä, vaan se on arkipäiväinen prosessi, joka näkyy maahanmuuttajan vuorovaikutuksessa koko yhteiskunnan kanssa. Koulujen on tarjottava valmistavia ohjelmia, terveyskeskusten on koulutettava henkilökuntaansa kulttuuriseen moninaisuuteen, ja työvoimapalvelujen on tuettava maahanmuuttajia työpaikkojen löytämisessä sekä tarjottava selkeitä polkuja ammatilliseen koulutukseen.

Haasteita kuitenkin riittää, sillä samaan aikaan kun vastuut laajenevat, hallitus päätti vähentää kotouttamiseen varattua rahoitusta 58 miljoonalla eurolla. Tämä on herättänyt huolta siitä, että erityisesti pienemmillä kunnilla ei ole riittäviä resursseja lain vaatimusten täyttämiseen. Riskinä on, että palveluiden laatu eriytyy entisestään suurten kaupunkien ja maaseudun välillä. (yle.fi)

Positiivisena puolena uudistus kannustaa eri sektorien yhteistyöhön kunnissa. Lain mukaan voidaan perustaa poikkihallinnollisia tiimejä, joissa ovat mukana koulutuksen, terveydenhuollon, sosiaalipalvelujen ja työmarkkinoiden edustajat. Näin voidaan vähentää hallinnollista päällekkäisyyttä ja tarjota maahanmuuttajille kokonaisvaltaisia kotoutumissuunnitelmia.

Arabiaa puhuville uudistus tarjoaa sekä mahdollisuuksia että haasteita. Toisaalta laki mahdollistaa laajemman ja kattavamman tuen, joka kattaa koulutuksen, terveyden ja sosiaalipalvelut heidän omalla kielellään. Toisaalta resurssipula voi joillakin alueilla vaikeuttaa ohjelmien toteutusta ja johtaa epätasa-arvoon.

Kansalaisjärjestöt ovat korostaneet, että kuntien henkilöstön koulutus kulttuurienväliseen osaamiseen on ratkaisevaa. Ilman tätä hyvätkin aikeet voivat muuttua esteiksi sen sijaan, että ne rakentaisivat siltoja.

Yhteenvetona voidaan todeta, että uusi kotoutumislaki tekee kunnista kotouttamispolitiikan selkärangan Suomessa. Jos kunnat onnistuvat tehtävässään, se voi johtaa osallistavampaan ja oikeudenmukaisempaan yhteiskuntaan. Jos taas epäonnistutaan, vaarana on alueiden välisten erojen kasvu – mikä olisi vastoin lain alkuperäistä tavoitetta.

Arabi.fi