Vuoden 2024 lopussa Suomessa asui noin 610 000 vieraskielistä henkilöä, ja heidän osuutensa väestöstä oli 11 % (stat.fi). Vieraskielisiksi luetaan ne, joiden äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame. Ryhmä on kuitenkin hyvin monimuotoinen: osa on syntynyt Suomessa ja puhuu suomea sujuvasti, osa on vasta muuttanut maahan. Yhteistä on lähinnä kielitilastoihin perustuva määritelmä, ei yhtenäinen identiteetti.

Tilastokeskuksen 21.10.2025 julkaisema artikkeli nostaa esiin ongelman, jota kutsutaan ”näkymättömyydeksi”. Rekisteripohjaisissa tilastoissa vieraskieliset ovat mukana yhtä lailla kuin muutkin, mutta otospohjaisissa kyselytutkimuksissa heidän osallistumisensa jää keskimäärin vähäisemmäksi. Tämä ei tarkoita syrjintää, vaan rakenteellista haastetta: kieli, luottamus ja tiedon puute rajoittavat osallistumista. Tilastokeskuksen kyselyihin voi vastata suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Englannin lisääminen tutkimuskieleksi on parantanut saavutettavuutta, mutta se ei poista kielimuuria kaikilta. Suomessa puhutaan yli sataa kieltä, eikä virasto voi käännättää lomakkeita kaikille. Poikkeuksena oli vuoden 2014 ulkomaista syntyperää olevien työ- ja hyvinvointitutkimus, joka toteutettiin noin kymmenellä kielellä.

Osallistuminen onnistuu verkossa, puhelimitse tai postitse. Verkossa vastaaminen helpottaa niitä, joiden kielitaito on rajallinen, koska he voivat käyttää käännöstyökaluja. Silti monet jättävät vastaamatta, sillä luottamus viranomaisiin ei ole itsestäänselvyys kaikille. Joillakin on kielteisiä kokemuksia tiedonkeruusta entisissä kotimaissaan, toiset eivät tunne kyselyiden merkitystä osana demokraattista päätöksentekoa. Vuoden 2024 työvoimatutkimuksessa otokseen valittiin noin 141 000 kotimaisia kieliä puhuvaa ja 15 000 vieraskielistä henkilöä. Vastausosuus oli 57 % kotimaisilla ja 46 % vieraskielisillä. Pienempi osallistumisaste merkitsee, että yksittäisten kieliryhmien tulokset eivät aina ole tilastollisesti luotettavia. Lisäksi tietosuojasäännökset estävät julkaisun, jos vastaajia on vain kymmeniä. Siksi kieliryhmiä yhdistellään ja puhutaan yleisesti ”vieraskielisistä”, vaikka ryhmä on sisäisesti hyvin heterogeeninen.

Tilastokeskus korostaa, ettei vieraskielisten vähäinen näkyvyys johdu välinpitämättömyydestä, vaan siitä, että luotettavan tiedon tuottaminen pienistä ja monikielisistä väestöryhmistä on vaikeaa. Yksi mahdollinen ratkaisu olisi kielivalikoiman laajentaminen, mutta se edellyttäisi lisärahoitusta ja ammattimaisia käännöksiä, jotta tulokset säilyisivät vertailukelpoisina. Toisaalta tämä ei poistaisi muuta vastaamattomuutta, joka on kasvanut kaikissa väestöryhmissä 2000-luvun aikana. Kyselyihin vastaamattomuuden taustalla on monia syitä: kiire, uupumus, välinpitämättömyys ja joskus kielteinen asenne tutkimuksia kohtaan. Vieraskielisten kohdalla nämä syyt yhdistyvät kieli- ja luottamuskysymyksiin. Artikkelin kirjoittajat Henna Attila ja Kirsti Pohjanpää muistuttavat, että huolimatta haasteista vieraskielisistä tiedetään paljon, ja Tilastokeskus julkaisee heitä koskevia tilastoja aina kun se on tietosuojan ja laadun puolesta mahdollista. Tiedot löytyvät helposti viraston sivuilta hakusanalla vieraskieliset. Näkyvyys tilastoissa ei siis ole vain numeroiden kysymys – se on osa osallistumista yhteiskuntaan, jossa tieto on kaikkien yhteistä omaisuutta.

Arabi.fi