Vuoden 2024 aikana Suomi koki digitaalisen murroksen, jossa generatiivinen tekoäly siirtyi teknisestä ilmiöstä osaksi arkipäivää. Tilastokeskuksen tuoreen väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttöä koskevan tutkimuksen mukaan 23 % 16–89-vuotiaista suomalaisista oli käyttänyt tekoälyä hyödyntäviä palveluja vuoden aikana, mikä vastaa lähes neljännestä väestöstä (stat.fi). Tämä osoittaa, että Suomi etenee kohti uutta digitaalista vaihetta, jossa teknologia kietoutuu kulttuurisiin ja sosiaalisiin käytäntöihin.

Nuoret ovat tämän kehityksen etujoukossa: 16–24-vuotiaista 45 % ja 25–34-vuotiaista 38 % oli käyttänyt generatiivista tekoälyä viimeisten kolmen kuukauden aikana. Käyttö väheni iän myötä, mikä kertoo sukupolvien erilaisista suhteista teknologiaan. Nuorempi ikäpolvi, joka on kasvanut digitaalisessa oppimisympäristössä, käyttää tekoälyä luontevasti tiedonhakuun ja oppimiseen, kun taas vanhemmat sukupolvet lähestyvät sitä varovaisemmin. Sukupuolten väliset erot olivat merkittäviä: miehistä 28 % ja naisista 19 % oli käyttänyt tekoälypalveluja. Ero oli pienin nuorimmassa ikäluokassa (47 % miehistä ja 43 % naisista) ja suurin 35–44-vuotiaiden joukossa (42 % vs. 25 %). Tämä heijastaa osittain työelämän rakennetta, jossa teknologia-alat työllistävät enemmän miehiä, mutta nuorissa ikäluokissa ero on kaventumassa. Tekoälyä käytettiin yleisimmin tiedonhakuun (15 %) ja tekstin tuottamiseen tai parantamiseen (14 %), kun taas kuvien ja videoiden teko (5 %), koodaus (4 %) ja muut käyttötavat (5 %) olivat harvinaisempia (stat.fi). Tämä viittaa siihen, että suurin osa suomalaisista käyttää tekoälyä tiedollisena apuvälineenä, ei niinkään luovana tuotantotyökaluna. Nuorista 32 % haki tietoa ja 28 % laati tai muokkasi tekstiä tekoälyn avulla, kun taas ohjelmointia tai visuaalisia sisältöjä hyödynsi vain 5 %.

Koulutuksen yhteys näkyy vahvasti: 16–24-vuotiaista 31 % käytti tekoälyä opiskelussa, kun taas vain 7 % hyödynsi sitä työssä. Työikäisistä 25–54-vuotiaista noin joka viides käytti tekoälyä työtehtävissä, ja 12 % suomalaisista hyödynsi sitä muissa kuin opiskeluun tai työhön liittyvissä tarkoituksissa, esimerkiksi vapaa-ajalla tai harrastuksissa. Tämä kertoo, että tekoäly on laajentunut myös yksityiseen arkeen. Käyttötavoissa ilmeni sukupuolieroja: miehet olivat aktiivisempia kuvien, videoiden ja ohjelmoinnin saralla, kun taas naiset käyttivät tekoälyä enemmän tekstin käsittelyyn ja sisällöntuotantoon. Esimerkiksi 25–34-vuotiaista miehistä 14 % oli tehnyt tekoälyllä visuaalisia tuotoksia, mutta vastaavanikäisistä naisista vain 4 %. Erot kaventuvat kuitenkin nopeasti nuorissa ikäluokissa, joissa digitaalinen lukutaito on tasaantumassa. Tilastokeskuksen asiantuntijat Rauli Kohvakka, Perttu Melkas, Riitta Hanifi ja Hannele Orjala korostavat, että tutkimuksen tavoitteena ei ole vain kartoittaa teknologian leviämistä, vaan ymmärtää sen vaikutusta oppimiseen, työhön ja arjen rutiineihin. Tekoäly on Suomessa ennen kaikkea väline tiedon prosessointiin ja luovuuden tukemiseen, ei itseisarvoinen tekninen innovaatio.

Raportti nostaa esiin myös huolen kriittisen digitaalisen lukutaidon tarpeesta (Digitaalinen lukutaito). Kun generatiivinen tekoäly yleistyy kouluissa ja yliopistoissa, kasvaa tarve opettaa opiskelijoille, miten sen tuottamaa tietoa arvioidaan ja miten säilytetään omat ajattelun ja kirjoittamisen taidot. Suomen koulutusjärjestelmä reagoi tähän kehittämällä ohjeistuksia, jotka korostavat vastuullista ja analyyttista käyttöä sen sijaan, että tekoälyä rajoitettaisiin. Yliopistoissa tekoäly on alettu nähdä osana itseohjautuvaa oppimista. Opiskelijoita kannustetaan hyödyntämään sen tarjoamia mahdollisuuksia tiedonhakuun, kielitukeen ja ideointiin, mutta myös pohtimaan sen rajoja. Tämä linja kuvastaa suomalaista opetuskulttuuria, joka perustuu luottamukseen ja vastuun jakamiseen. Vuoden 2024 tieto- ja viestintätekniikan käyttötutkimus osoittaa, että Suomi on saavuttanut pisteen, jossa teknologia ja kulttuuri yhdistyvät saumattomasti. Generatiivinen tekoäly ei ole enää laboratorioiden tai teknologiayritysten yksinoikeus, vaan arkipäivän väline koulussa, työssä ja kotona. Kehitystä ei mitata pelkillä prosenttiluvuilla, vaan sillä, kuinka syvästi ihminen ja kone kykenevät toimimaan rinnakkain. Suomi, joka on jo pitkään tunnettu koulutuksen ja digitalisaation edelläkävijänä, näyttää nyt mallia myös siinä, miten teknologinen edistys voi kulkea käsi kädessä inhimillisten arvojen ja sivistyksen kanssa (stat.fi).

Arabi.fi