Vuoden 2025 alussa Suomi astui uuteen vaiheeseen sosiaaliturvajärjestelmänsä kehittämisessä, kun pääministeri Petteri Orpon hallitus toteutti laajan hyvinvointiuudistuksen. Hallituksen tavoitteena on vähentää julkisia menoja, lisätä työllisyyttä ja kannustaa ihmisiä palaamaan työmarkkinoille, mutta käytännössä uudistukset ovat herättäneet kiivasta keskustelua eduskunnassa ja kansalaisten keskuudessa. Erityisen paljon huolta on noussut pienituloisten, työttömien ja maahanmuuttajien keskuudessa, sillä monet heistä ovat riippuvaisia sosiaalituista etenkin kotoutumisvaiheessa. Hallituksen perustelujen mukaan nykyinen tukijärjestelmä on liian kallis ja tehottomasti kohdennettu. Valtiovarainministeriön mukaan sosiaalimenot ylittävät 55 miljardia euroa vuodessa – yli neljänneksen koko valtion budjetista. Väestön ikääntyminen ja tuottavuuden heikkeneminen uhkaavat talouden kestävyyttä, minkä vuoksi hallitus on päättänyt karsia tukia ja ohjata resursseja työelämään palaamisen tukemiseen.

Yksi näkyvimmistä muutoksista koskee työttömyysturvaa. Aiemmin ansiopäivärahaa maksettiin jopa 400 päivän ajan, mutta vuoden 2025 alusta maksuajaksi rajattiin 300 päivää. Lisäksi etuuden saajat velvoitetaan osoittamaan aktiivista työnhakua joka kuukausi, ja tarjotusta työstä tai koulutuksesta kieltäytyminen voi johtaa tukien alentamiseen. Tavoitteena on nostaa työllisyysaste 78 prosenttiin kahden vuoden kuluessa, mutta ammattiyhdistykset ovat varoittaneet, että lyhennetty turva voi lisätä köyhyyttä erityisesti alueilla, joilla työpaikkoja on vähän. Asumistukeen tehtiin myös merkittäviä muutoksia. Tuki sidottiin tiukemmin tulotasoon, mikä on pienentänyt tukisummia etenkin pääkaupunkiseudulla, jossa vuokrat ovat korkeita. Kela arvioi, että noin 100 000 saajaa on menettänyt osan asumistuestaan vuoden 2025 aikana. Hallituksen mukaan muutos hillitsee vuokrankorotuksia ja vähentää tukiriippuvuutta, mutta kritiikin mukaan se lisää toimeentulotuen tarvetta ja kasvattaa byrokratiaa. Perustoimeentulotukea koskevat uudistukset puolestaan velvoittavat hakijat ilmoittamaan kaikki tulonlähteensä, mukaan lukien osa-aikatyöt ja kunnalliset tuet. Järjestöjen mukaan tämä on tehnyt hakemisesta entistä monimutkaisempaa ja hidastanut tuen saamista, mikä altistaa monet kotitaloudet velkaantumiselle ja vuokrarästeille.

Uudistukset vaikuttavat myös maahanmuuttajiin ja arabiaa puhuviin asukkaisiin, jotka usein saavat työttömyys- ja asumistukea opiskellessaan suomea tai osallistuessaan työllistymisohjelmiin. Tukien keston ja määrän pienentyessä he joutuvat hakeutumaan töihin nopeammin – usein ennen kuin kielitaito ja ammatillinen osaaminen ovat riittäviä. Useat maahanmuuttajajärjestöt ovat varoittaneet, että tämä voi johtaa ”vajavaiseen kotoutumiseen” tai työntekoon harmailla työmarkkinoilla. Hallitus kuitenkin korostaa, ettei uudistusten tarkoitus ole heikentää kenenkään asemaa vaan rakentaa kestävämpi sosiaaliturva. Samanaikaisesti käynnistettiin useita tukiohjelmia, kuten ”TyöPolku”, jonka tavoitteena on kouluttaa 20 000 henkilöä vuosittain työvoimapula-aloille, kuten hoitoalaan, rakennukseen ja teknologiaan. Sosiaali- ja terveysministeriö painottaa, että uudistusten rinnalla on yksinkertaistettu hallinnollisia menettelyjä ja vahvistettu työllisyyspalveluja. Poliittisesti uudistukset ovat jakaneet eduskuntaa. Vasemmistoliitto ja Vihreät ovat arvostelleet hallitusta siitä, että se leikkaa köyhiltä ja palkitsee varakkaat veronalennuksilla. Vasemmistoliiton puheenjohtaja totesi, että ”hallitus puhuu työn kannustimista mutta unohtaa ihmisarvon kannustimet”. Oikeistopuolueet puolustavat linjaansa toteamalla, että työnteko on paras sosiaaliturva ja että vanha järjestelmä loi ”tukiloukun”, joka passivoi ihmisiä.

Kuntatasolla muutosten vaikutukset ovat näkyneet nopeasti. Esimerkiksi Vantaan kaupungin puolivuotiskatsauksessa todettiin, että hätätoimeentulotuen hakemusten määrä kasvoi 15 prosenttia vuoden 2024 vastaavaan aikaan verrattuna. Monet sosiaalityöntekijät kertovat työmäärän lisääntyneen ja uusien asiakkaiden määrän nousseen.

Makrotalouden tasolla valtiovarainministeriö on raportoinut sosiaalimenojen lievästä laskusta vuoden 2025 ensimmäisellä puoliskolla, mutta taloustieteilijöiden mukaan säästöt voivat jäädä väliaikaisiksi, jos köyhyys lisääntyy ja koulutustaso laskee pitkällä aikavälillä. Kansalaisten mielipiteet uudistuksesta ovat jakautuneet. Helsingin Sanomien elokuussa 2025 tekemän kyselyn mukaan 49 prosenttia suomalaisista piti uudistuksia välttämättöminä, kun taas 44 prosenttia piti niitä epäoikeudenmukaisina heikoimmassa asemassa oleville. Tämä heijastaa suomalaista peruskeskustelua siitä, pitäisikö maan olla ”kattavan hyvinvointivaltion” vai ”työhön kannustavan valtion” malliesimerkki. Vuosi 2025 näyttääkin muodostuvan käännekohdaksi Suomen sosiaalipolitiikassa. Hallitus pyrkii tasapainottamaan julkista taloutta, mutta samalla se joutuu määrittelemään uudelleen käsityksen sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Maahanmuuttajille ja arabiaa puhuville asukkaille tämä tarkoittaa kaksinkertaista haastetta: nopeampaa integroitumista työmarkkinoille ja sopeutumista nopeasti muuttuvaan yhteiskuntaan. Suomen tulevaisuuden kannalta ratkaisevaa on, pystyykö maa yhdistämään taloudellisen kurinalaisuuden ja inhimillisen oikeudenmukaisuuden – arvot, jotka ovat olleet hyvinvointivaltion peruskiviä vuosikymmenten ajan.

Lähteet:
Sosiaali- ja terveysministeriö – Hyvinvointiuudistuksen raportti 2025
Kela – Työttömyys- ja asumistukitilastot 2025
Yle Uutiset – Hyvinvointiuudistuksen vaikutukset, 15.3.2025
Helsingin Sanomat – Kansalaismielipidemittaus 2025

Arabi.fi